19.

Moi!

Kilpailuista on vierähtänyt jo pidempikin tovi, mutta muistellaan vielä miten kisat menivät maajoukkuelaisten kohdalta. Haastattelin Essi Pelttaria, Antti Korhosta ja Martta Häkliä ja kyselin heidän fiiliksiä ja kokemuksia.

Essi Pelttari:

Tavoitteiden ylittyminen tuntui luonnollisesti loistavalta. Luottoa erityisesti omiin hokeisuorituksiin ei kisaviikolla ollut ja kesän lopulla harmitti, kun suuri osa ajatuksista ja harjoitusajasta oli keskittynyt unshiniin, sillä olin päättänyt, että tällä kertaa bakuten menee, kun EM-kilpailuissa jouduin luopumaan siitä juuri ennen kisoja. Ajattelin, että pyrin rauhassa tekemään hokein ajatuksella "pätkä kerrallaan" ja yritän parhaani. Erityisesti Satun kannustus ennen suorituksia ja niiden aikana auttoi löytämään tarvittavan itseluottamuksen. Ja luonnollisesti yleisön eläytymisestä sai huimasti lisäpotkua. Joukkuesuorituksistamme minulla oli ennen kisoja huomattavasti varmempi olo ja olin tyytyväinen kaikkiin suorituksiimme. Erityisen iloinen olin koko joukkueen suorituksista dantai jissenissä, vaikka jouduimmekin taipumaan 2. sijalle. Vaikka tavoitteet ylittyivätkin, niin kilpaileminen näyttää aina myös sen, että edelleen löytyy paljon treenattavaakin.

Haastavinta oli siirtyminen lajista toiseen, sillä päivä eteni vauhdilla. Keskittyminen oli haastavaa ja jo henk. koht. hokein jälkeen huomasi, että päivästä tulee pitkä ja kroppa tulee väsymään, mitä ei ehkä tuntenut leirin demoissa niin selkeästi vielä.

Palkintopallilla seisominen tuntui hämmentävältä, sillä en olisi koskaan uskonut nousevani sinne niin montaa kertaaJ  Tilanteesta mieleen jäi erityisesti japanilaismiehen kolmen sarjan yhteydessä yllättäen jakamat pienet lahjat.

Kilpailuista jäi todella hyvä fiilis! Järjestelyt olivat huippuluokkaa ja tunnelma oli koko päivän loistava! Kilpailuissa oppi paljon uutta ja toivon, että tämä ei vielä jäänyt viimeiseksi arvokilpailuksi. Takana on loistava kesä todella hienon porukan kanssa, mikä osaltaan pitää motivaation korkeallaJ

Martta Häkli:

Henkilökohtainen tavoitteeni täyttyi, eli udezenten onnistui, enkä muutenkaan tehnyt suurempia henkilökohtaisia virheitä kisasuorituksessa. Sain myös mielettömän kokemuksen. Kisapäivässä haastavinta oli tsempata omaa suoritusta kun oli nähnyt ensin muiden hienoja suorituksia. Lisäksi haastavaa oli seurata itse kisoja ja jaksaa kannustaa suomea loppuun asti, sillä päivä oli melko pitkä.

MM-tatamilla seisominen ensimmäistä kertaa oli jännittävää ja samalla todella upeaa, on ollut hienoa seurata suomen taidon parhaimmistoa ja treenata ja kehittyä heidän seurassaan ja lopulta nähdä tuloksia kisoissa. kisoista jäi yleisesti hyvät fiilikset, se oli hieno tapahtuma kokonaisuudessaanJ

Antti Korhonen:

Kun tavoitteet eivät toteutunut, jäi tottakai pikkaisen hampaankoloon kaivelemaan, mutta tällaista on urheilu. Olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen omiin suorituksiini kisapäivänä, joten ihan hyvillä mielin eteenpäin.

Omasta mielestäni kisapäivä meni aika rattoisasti eikä jäänyt mitään sellaista mieleen, mikä olisi ollut erityisen haastavaa. Tottakai isot kilpailut ovat aina henkisesti haastavia, kun pitää olla pitkä päivä todella skarppina ja aina täydessä terässä eri lajisuorituksissa.

No onhan se vaan hienoa seistä palkintopallilla ja kuulla kansallislaulu soivan! Siinä tavallaan ymmärtää että, tätä hommaa ei tehdä pelkästään vain itselle vaan koko Suomelle.

Itse kilpailuista jäi todella hyvä fiilis! Kisat oli hyvin järjestetty ja itselläkin oli hyvä henki päällä. Ja jopa iltajuhlassakin Suomi laittoi vielä parastaan! ;D

No näistä kommenteista huomaamme että kaikin puolin hyvät ja onnistuneet kilpailut takana!

Hello!

It has been a while since the World Taido Championships, but let’s have a look how everything went according to Finnish national team members. I interviewed Essi Pelttari, Antti Korhonen and Martta Häkli about their feelings and experiences.

Essi Pelttari:

 “Naturally the exceeding of my goals felt excellent. During the competition week I didn’t have confidence especially in my own hokei performances, and in the end of the summer I was irritated because most of the practicing time had been concentrated in unshin. It was because this time I had decided that I can do bakuten – in the last European Championships I had to abandon doing it right before the competition.

I thought that I will do hokei “one combination line at at a time” and do my best. Especially the encouraging by the women’s coach Satu before the performances and during them helped to find the self-confidence needed. And naturally the cheering audience gave extra boost. Before the Championsips I had a lot better feeling concerning our teams’ dantai performances, and I was also satisfied with all our performances. I was especially happy of the whole team’s achievement in dantai jissen even though we had to comply with the second position. And although my goals were exceeded, competing always also shows that there is still al lot to practice.

The most challenging part was to transfer from one series to the next, because the day proceeded  fast. Concentrating to different performances was challenging and already after the individual hokei I could see that the day will be long and that my body will get tired. That was not so clear in the competition demos during our national team's last camp even though it was practiced beforehand.

Standing on the winner’s rostrum felt strange, because I couldn’t have imagined to be standing there so many times :) From there I remember especially the little gifts suddenly given us by the Japanese.

I have really good feelings about the whole Championships: Arrangements were top class and the atmosphere excellent during the whole day! I learned a lot and hope that this was not yet my last international competition in the national team. We had a great summer with a wonderful team, and that helps to keep up the motivation :)”

Martta Häkli:

 “My own goal was fulfilled: I managed to do ude zenten and didn’t make big mistakes in my individual performance. I also gained fabulous experience. During the competition day the most challenging part was to do my best after seeing great performances by others. Also following the Championships and cheering for Finland until the end was challenging, because the day was quite long.

Standing on the World Championship tatami was exciting and at the same time awesome. It has been great to be able to follow the best in Finnish taidokas and practice and develop oneself alongside them, and finally see the results in the Championships. In general, the Championships were a great event :)”

Antti Korhonen:

 “Of course it bothers me that my personal goals were not fulfilled, but it is like this in sports. Anyway I’m quite happy with my performances during the day, and thus look forward with quite good feelings. I think that the Championship day proceeded pleasantly and I don’t remember anything particularly challenging. Of course a big competition is always challenging, when you have to focus during the long day and be always alert for different series and performances.

Well, it is great to stand on the winner’s rostrum after all and hear the national anthem! There you understand that the work is not done for ourselves only but for the whole Finland.  About the event itself I have very good feelings. The Championships were well organized and I had good spirit myself. Even in the banquette Finland still did its best… :D”

Well, from all these comments we can see that we had good and succesful Championships in every way!

-Mimmi